Terapiatyössä sanat ovat tärkeitä – mutta usein keho kertoo enemmän kuin mitä pystymme tai osaamme pukea sanoiksi. Kehollisuus, eli tietoisuus omasta kehon tiloista ja reaktioista on noussut yhä keskeisemmäksi osaksi terapeuttista ymmärrystä. Terapeutin kyky säädellä omaa vireystilaa ja tunteita vaikuttaa suoraan siihen, miten asiakas kohdataan.
Artikkelissa Minna Martin käsittelee teemoja, miten kehotietoisuus voi toimia tukipilarina terapeutin vuorovaikutustaidoille sekä avata asiakkaille uusia väyliä tunteiden havainnointiin ja tunnistamiseen. Lopussa myös vinkit ammattilaisen kehotietoisuuden harjoitteisiin. Haastattelimme tätä julkaisua varten Minnaa, joka valottaa näkökulmiaan kehollisuuden merkityksestä terapeutin työssä.
Kehollisuus terapeuttina on työskentelyä oman kehon kautta
Kehollinen työote edellyttää terapeutilta sekä itsereflektiota että kehotietoisuutta. Asiakasta ei voi ohjata havainnoimaan omaa kehoaan, ellei itse ole tietoinen omista kehollisista reaktioistaan. Tällainen herkkyys kehon viesteille vaatii jatkuvaa harjoittelua – kykyä kuunnella samanaikaisesti sekä itseään että asiakasta. Oman kehon tunteminen auttaa myös erottamaan henkilökohtaiset oman elämän tunnesisällöt asiakastyöstä, mikä on olennainen osa ammatillista eettisyyttä.
Terapeutti voi toimia myös kanssasäätelijänä: jos asiakas on kiihtynyt tai hätääntynyt, terapeutti voi omalla olemuksellaan tukea rauhoittumista. Toisinaan jo puheen rytmin hidastaminen, äänen madaltaminen ja kasvojen ilmeen pehmentäminen riittää luomaan turvaa tilanteeseen. Lisäksi kuntoutettavan kanssa voidaan tehdä yhdessä harjoituksia, esimerkiksi laitetaan jalkapohjat maahan ja sen kautta maadoitutaan, käännetään päätä ja selkärankaa rauhallisen hengityksen tahtiin.
Voi olla myös tärkeää sanoittaa asiakkaalle ääneen, että ei ole mitään hätää, tilanteessa saa olla juuri sellainen kuin on. Nämä kaikki voivat aktivoida rauhoittavaa hermojärjestelmää.
Kehollisuus tunneilmaisun tukena
Kehollisuus voi tarkoittaa monenlaista havainnointia ja yhteyden luomista omaan olemiseen. Se voi ilmetä esimerkiksi hengityksen rauhoittamisena, jalkojen tuntemisessa lattiaa vasten tai kehotuntemusten havainnointina puheen aikana. Kehon kautta voidaan saada yhteys tunteisiin, joita ei ole vielä sanoitettu – tai joita mieli ei vielä tunnista.
Esimerkiksi viha voi näyttäytyä kehollisina jännityksinä, vaikka henkilö ei itse tiedosta olevansa vihainen. Kehollinen työskentely voi ulottua myös asentoihin: miltä tunne tuntuu kehossa, ja voisiko tunteeseen vaikuttaa muuttamalla asentoa? Terapeutin on tärkeää on pysähtyä ja kysyä: ”Mitä huomaat kehossasi nyt, kun puhut tästä?” tai “Anna itsellesi hetki aikaa tunnustella, mitä kehossasi mahtaa olla meneillään.”
Kehollisuuden rooli hoitosuhteessa ja käytännön toteutuksessa
Kehollinen työskentely vaikuttaa merkittävästi hoitosuhteeseen ja siihen, kuinka syvälle asiakkaan kanssa päästään. Moni asiakas on kokenut, että kehollisuus avaa uudenlaisen syvyysulottuvuuden, jota pelkällä puheella ei ole saavutettu. Usein kehollinen työ auttaa järjestämään kokemuksia, joita on vaikea sanoittaa tai edes hahmottaa tietoisesti.
Toisinaan asiakkaat ovat edenneet terapiassa selvästi nopeammin, kun kehollinen työskentely on ollut mukana – mutta kehollisuus ei kuitenkaan ole taikaratkaisu, vaan yksi vaikuttava työväline muiden joukossa.
Kehollisen työskentelyn oikea-aikaisuus
Useimpien kuntoutettavien kanssa kehollinen työskentely nousee esiin jo arviokäynnillä. Osa on lukenut lähestymistavoista etukäteen ja tulee vastaanotolle sen mukaisin odotuksin. Silti alkuvaiheessa keskitytään yleensä tutustumiseen ja asiakkaan tilanteen hahmottamiseen. Sen myötä alkaa muodostua käsitys siitä, mikä on olennaista juuri tämän ihmisen kohdalla, Minna täydentää.
Kehollinen työote ja traumatietoisuus
Traumatietoisuus näkyy kehollisessa työotteessa erityisesti kommunikoinnin tavassa. Keskeistä asiakastyössä on turvallisuuden rakentaminen. Kommunikaation tulee olla myötätuntoista, mutta asiakkaan säätelykykyä kuunnellen – joskus neutraalius on empaattisuutta turvallisempaa. Kehollisia harjoituksia ei tehdä pakolla, vaan tarjotaan vaihtoehtoja, jotka tukevat asiakkaan omaa valintaa ja toimijuutta. Trauma horjuttaa usein kokemusta siitä, että voi itse vaikuttaa. Siksi on tärkeää vahvistaa tunnetta omasta päätäntävallasta.
Traumatietoisuus näkyy myös siinä, että ymmärretään, miten trauma vaikuttaa kehoon, mieleen ja reaktioihin. Terapeutin tehtävä on pysyä vakaana, vaikka asiakas kokisi äkillisiä tai hämmentäviä tunteita. Myös auttajan oma säätely on osa traumatietoista työskentelyä – palautuminen ja tasapainon löytäminen on tärkeää molemmille.
Viisi keskeintä kehotietoisuuden harjoitetta ammattilaiselle:
- Tietoisuus omasta asennosta
On tärkeää tulla tietoiseksi siitä, millaisessa asennossa istuu asiakkaan kanssa ja miten se vaikuttaa omaan olemiseen, olemukseen ja vuorovaikutukseen. Itse pyrin maadoittumaan – esimerkiksi pitämällä molemmat jalkapohjat tukevasti maassa. Kehollinen asento heijastuu suoraan siihen, miten olen läsnä ja miten vastaanotan asiakkaan.
- Rauhallinen hengitys
Rauhallinen hengitys on yksinkertainen mutta voimakas työkalu. Olisi hyvä tunnistaa, millainen on oma luonnollinen, rauhoittava hengitys. Usein emme voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin, mutta on iso asia, kun voi kokea, että onneksi voin aina hengittää.
- Vireystilan säätely kehollisesti
Ammattilaisena on tärkeää tunnistaa oma vireystilansa ja osata säädellä sitä tarpeen mukaan. Jos vireystila on matala, tehokas keino sen nostamiseen on nousta seisomaan ja ravistella kehoa: jalkoja, käsiä, vartaloa. Usein yhdistän tähän myös äänen, joka tuntuu ”hierovan” kehoa sisältäpäin. Jo muutama sekunti ravistelua saa veren kiertämään ja kehon hereille.
- Pysähtyminen ja uteliaisuus
Erilaisissa tilanteissa – istuen, seisten tai makuulla – voi pysähtyä hetkeksi ja kuulostella, miltä juuri nyt tuntuu. Miten hengitys kulkee? Missä tuntuu jännitystä tai pehmeyttä? Millainen on kosketus alustaan? Jos jokin erityinen tuntemus nousee esiin, sitä voi tarkastella uteliaasti: Mihin tämä liittyy? Onko tämä hetkeen kuuluvaa vai jotain muuta, kenties menneestä nousevaa?
- Vartalon kiertoharjoitus
Yksi oma suosikkiharjoitukseni on yksinkertainen kierto makuulla. Käyn selinmakuulle, kädet vartalon vieressä, polvet koukussa ja jalkapohjat alustalla. Annan polvien kiertyä rauhassa toiselle puolelle ja käännän pään vastakkaiseen suuntaan. Jään tähän asentoon hetkeksi, huokaisen ja kuulostelen, mitä kehossa tapahtuu: Onko jännityksiä? Miltä tuntuu rangan kiertyminen? Hellitän leukoja ja lonkkia, ja palaan hitaasti alkuasentoon. Sama toistuu toiselle puolelle. Tämä liike rauhoittaa ja auttaa palautumaan kehotietoisuuteen nopeasti.
Minnasta: “Fysioterapiasta psykoterapiaan – kehon kautta mieleen”
Minna Martin on psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja, mutta ennen siirtymistään psykologin työhön Martin työskenteli fysioterapeuttina. Psykologian opintojen aikana Martinille heräsi ajatus siitä, voisiko aiempaa kehollista osaamista hyödyntää myös mielenterveystyössä.
Martin oli mukana myös perustamassa psykofyysisen psykoterapian yhdistystä, jonka tavoitteena oli tuoda kehollisen työotteen merkitys näkyväksi Suomessa. Käytännön potilastyö on kuitenkin ollut hänen suurin oppimisen lähteensä. Hän on hyödyntänyt rohkeasti fysioterapeutin taustastaan nousevaa kehoymmärrystä – erityisesti psykosomaattisten oireiden kanssa työskennellessään.
Tuleva webinaari: Kehollisuus terapiatyössä
Maksuttomassa webinaarissa 5.6.2025 Kehollisuus terapiatyössä, Minna Martin tarkastelee kehollisuutta erityisesti turvallisuuden ja säätelyn näkökulmista. Tilaisuus on suunnattu kaikille, joita kehollisuuden hyödyntäminen työssä kiinnostaa – taustasta riippumatta.
01.10. – 02.10.2025 käynnistyy Minnan pitämä koulutus Psykofyysinen työote terapiatyössä, joka täydentää artikkelissa ja webinaarissa käsiteltäviä teemoja.
Syksyllä 2025 käynnistyvät myös seuraavat koulutukset:
Uni ja kehollisuus – Psykofyysisiä keinoja parempaan uneen
Kivun psykologia ja kipuselviytyminen
