Myötätunto mielletään usein mielen asiaksi – kauniiksi ajatukseksi, henkiseksi hyveeksi tai jopa valaistuneiden ihmisten ominaisuudeksi. Todellisuudessa myötätunto on myös kehollinen kokemus, joka kumpuaa hermostomme tilasta ja evolutiivisista tunnejärjestelmistämme. Sitä ei voi päättää tuntea, vaan se voi kehkeytyä luonnollisesti, kun keho ja mieli saavat kokea turvaa ja rauhaa.
Traumainformoidussa työotteessa myötätunto ei ole vain kaunis lisä, vaan toipumiskulttuurin perusta. Kun työntekijä kykenee säätelemään omaa hermostoaan ja kohtaamaan toisen ihmisen levollisesta tilasta käsin, myötäeläen toisen kokemusta, hän mahdollistaa aidon yhteyden, molempien osapuolten resilienssin vahvistumisen: Hän luo ihanteellisia olosuhteita kuntoutumiselle. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten kehon viisaus ja myötätunnon polku kietoutuvat yhteen osana traumainformoitua lähestymistapaa.
Myötätunto kehollisena kokemuksena
Myötätunto, mukaan lukien itsemyötätunto, punoutuu parhaimmillaan osaksi koko toipumisprosessia: Se auttaa suhtautumaan lempeämmin omiin haavoittuvuuksiin ja mahdollistaa empaattisen läsnäolon ilman liiallista sijaisstressiä.
Ilman hermoston tasapainoa tai itsesäätelytaitoja kehomme alkaa resonoida toisen ihmisen tilaa. Tämä voi johtaa sijaisstressiin tai jopa sijaistraumaan – tilanteeseen, jossa traumaattinen stressi tarttuu. Siksi myötätunnon ytimessä on kehon rauhoittaminen ja oman vireystilan säätely.
Polyvagaalinen näkökulma: Turva synnyttää myötätuntoa
Stephen Porgesin polyvagaaliteorian mukaan autonominen hermostomme toimii kolmessa tilassa:
Sosiaalisen liittymisen tila, jossa erityisesti kahdestatoista aivohermosta kymmenennen aivohermo eli vagushermon vatsanpuoleinen haara mahdollistaa riittävän levollisuuden ja yhteyden kokemuksen.
Ylivireä ”taistele tai pakene” -tila, jossa sympaattinen hermosto on aktiivinen
Alivireä, lamaantumisen tila, jossa toinen osa parasympaattista hermostoa on aktiivisena (erityisesti selänpuoleinen vagushermo).
Myötätunto voi syntyä vain sosiaalisen liittymisen tilasta käsin. Kun koemme turvaa, voimme olla läsnä, kuunnella ja olla myötäelävässä yhteydessä itseemme ja toisiin. Jos taas olemme “hälytystilassa”, ylivireydessä tai lamaantuneina, hermostomme priorisoi selviytymistä, eikä sijaa myötätunnolle löydy.
🟢 Esimerkki: Lastensuojelun työntekijä huomaa, että nuori alkaa vältellä katsekontaktia ja vetäytyy hiljaiseksi. Sen sijaan että hän painostaisi nuorta puhumaan, työntekijä maadoittaa kehoaan, on tietoisesti läsnä nuorelle ja luonnollisesti pehmentää ääntään, hidastaa puheensa rytmiä ja ehkä jopa siirtyy hieman kauemmas. Vähitellen nuoren hengitys tasaantuu ja keskustelu jatkuu rauhallisemmassa ilmapiirissä. Tämä on käytännön esimerkki siitä, miten turvallinen läsnäolo voi palauttaa hermoston yhteyden tilaan, jossa myötätunto ja vuorovaikutus mahdollistuvat.
Paul Gilbertin näkökulma: Myötätunnon mahdollistava tasapaino
Psykologi Paul Gilbertin mukaan meidän tunnejärjestelmämme ovat kehittyneet vastaamaan kolmeen evolutiiviseen tarpeeseen:
1. Uhkajärjestelmä suojelee ja auttaa selviytymään
2. Suorittamis- ja kilvoittelujärjestelmä ohjaa tavoitteisiin ja palkintoihin
3. Rauhoittumis- ja hoivan järjestelmä tuo tyytyväisyyttä, levollisuutta ja yhteyttä
Myötätunto syntyy näiden kolmen järjestelmän tasapainosta. Jos uhkajärjestelmä tai suorittamisjärjestelmä hallitsee, elämä täyttyy herkästi peloista, ärtyneisyydestä, kiireestä ja paineista. Aiheellisesti voimme pohtia, mahdollistaako nykyinen kasvatusjärjestelmä ja institutionaalinen toimintakultuuri myötätunnon ihanteellisen kehkeytymisen? Jos mediassa lietsotaan jatkuvasti pelkoja ja koulutamme lapsiamme ensisijaisesti kilpailemaan ja suorittamiseen, jääkö tilaa hoivalle ja myötätunnolle? Altistaako tämä rauhoittumisen ja hoivan vaje meitä myös sijaistraumalle ja työuupumukselle?
🟢 Esimerkki: Sairaanhoitaja huomaa kiireisessä vuorossa, että hänen kehonsa on jatkuvasti suorittamisen vallassa: pulssi on koholla ja tunne, ettei mikään riitä. Hän pysähtyy hetkeksi, hengittää syvään ja käy juomassa vettä. Hetken rauhoittuminen antaa tilaa hoivan järjestelmälle, jolloin hän kykenee taas kohtaamaan potilaan empaattisesti ja huolehtimaan omista rajoistaan.
Myötätunto traumainformoidun työotteen ytimessä
Suomalainen Yhteinen kieli -TIT-malli (Traumainformoitu työote), jota kehitimme monialaisessa yhteistyössä Työsuojelurahaston tuella, korostaa turvallisuutta, luottamusta ja myötätuntoa laadukkaan ihmistyön peruskivinä. Myötätunto sijoitettiin mallin keskiöön, sillä traumoista toipuminen vaatii ennen kaikkea turvallisen ja myötäelävän ympäristön.
Ydinkohtia traumainformoidusta lähestymistavasta (TIL)
1. Traumainformoidun lähestymistavan tarkoitus: Traumainformoidussa lähestymistavassa (TIL) tavoitellaan toipumista edistävää systeemistä ja kulttuurista muodonmuutosta organisaatioissa ja yhteisöissä.
2. Traumainformoitu työote: Tarjoaa eri ihmisläheisten alojen ammattilaisille yhteisen kielen kärsimyksestä ja toipumisesta.
3. Ymmärryksen laajentaminen: Traumaan ja väkivaltaan liittyviä ilmiöitä ei lähestytä vain yksilöllisestä ja biologisesta näkökulmasta, vaan laaja-alaisesti historiallisena, yhteiskunnallisina ja yhteisöllisinä ilmiöinä, jotka koskettavat kaikkia. Samalla rikotaan lempeästi hiljaisuutta näiden ilmiöiden ympäriltä.
4. Kysymyksen muuttaminen: Traumainformoitu työote on asennemuutos, jossa emme kysy ”mikä ihmisessä on vikana?”, vaan ”mitä hänelle on tapahtunut?”, mikä itsessään jo vahvistaa myötätuntoa.
5. Ei traumatisoiva: Traumainformoidun järjestelmän tavoitteena on, ettei se itse traumatisoi palvelunkäyttäjiä tai henkilökuntaa, mikä edellyttää sekä väkivalta- että traumatietoisuutta.
6. Nöyryys ja -sensitiivisyys: Traumainformoitu työote on kulttuurisesti nöyrää ja sensitiivistä sekä sukupuoli- ja neurokirjosensitiivistä.
7. Resilienssin vahvistaminen: Työote on resilienssiä eli sopeutumis- ja selviytymiskykyä vahvistava lähestymistapa.
8. Turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen: Turvallisuuden kokemus muodostuu fyysisestä, sosiaalisesta, psykologisesta ja moraalisesta turvasta. Sen luominen on tärkeää sekä palvelunkäyttäjille että henkilöstölle.
9. Traumainformoidut varotoimet: Jokainen ihminen tulisi kohdata järjestelmässä kuin hänellä olisi trauman tuottamaa haitallista stressiä, koska emme voi tietää, kuka kokee parhaillaan potentiaalisesti traumatisoivaa elämänvaihetta.
10. Valtasuhteiden tasaaminen: Työote pyrkii tasaamaan ammattilaisen ja palvelunkäyttäjän välisiä epätasa-arvoisia valtasuhteita, jotka voivat haitata toipumista.
11. Vahvuuksiin perustuva viitekehys: TIL voidaan kuvata vahvuuksiin perustuvaksi viitekehykseksi, joka reagoi asianmukaisesti trauman seurannaisvaikutuksiin.
12. Terapeuttinen intentio: Traumatransformaation läpi käyneessä järjestelmässä ammattilaisen terapeuttisen intention yhdistyy päivittäisiin käytäntöihin, luoden turvallisuutta ja vakautta palveluihin ja instituutioiden sekä organisaatioiden kulttuuriseen ilmapiiriin.
Miksi myötätunto on elintärkeää hyvinvointialueilla?
Hyvinvointialueilla puhutaan usein strategioista ja rakenteista, mutta harvemmin niistä edellytyksistä, jotka tekevät strategiat eläväksi. Traumainformoitu järjestelmä ja sen sisältämä trauma- ja väkivaltatietoisuus sekä turva, empatia ja myötätunto ovat avaintekijöitä niin laadukkaiden palveluiden tuottamisessa kuin henkilöstön jaksamisessa.
Laadukkaat palvelut: Kun ammattilainen on myötätuntoisessa tilassa, hän kykenee kuuntelemaan asiakasta aidosti ja validoimaan tämän kokemuksia. Tämä tukee kestävää hyvinvointia, kuntoutumista ja usein myös molempien osapuolten inhimiliistä kasvua sekä joskus jopa toipumista haavoittavista kokemuksista.
Henkilöstön hyvinvointi: Hoitoala ja kasvatustyö on vaativaa. Kun työntekijät osaavat säädellä hermostoaan ja suhtautua itseensä ja muihin myötätuntoisesti, se suojaa uupumukselta ja lisää jaksamista. Myötätuntoinen työkulttuuri luo turvallisuutta, joka on perusta yhteistyölle ja innovoinnille.
Vieraskynässä: Kati Sarvela, hammaslääkäri, terapeutti, kouluttaja, tietokirjailija.
Lähteet:
Gilbert, P. (2015). The evolution and social dynamics of compassion. Social and personality psychology compass, 9(6), 239-254.
Maanmieli Karoliina ym. (2020) https://www.iloajatoivoa.fi/courses/yhteinen-kieli-traumatietoisen-kohtaamisen-koulutus-sosiaali-terveys-jakasvatusalan-avainhenkiloille
Porges, S. W. (2017). 15 Vagal Pathways: Portals to Compassion. The Oxford handbook of compassion science, 189.
Virittäydy teemaan maksuttomassa webinaarissa: Myötätunto ja traumainformoitu työote auttamistyössä
