- Mikä vauvan sensomotorisessa kehityksessä on mielestänne sellaista, mitä ammattilaiset eivät aina tule ajatelleeksi?
Vauvan kehitystä tarkastellaan helposti yksittäisten saavutettujen taitojen kautta. Esimerkiksi että vauva joko osaa tai ei käänny selältä vatsalle, ryömii, konttaa, istuu, nousee seisomaan, taputtaa, sanoo ensi sanan. Saavutettu taito on aina yksi osa kokonaisuutta. Tärkeää on aina huomioida kokonaiskehitys.
- Millainen on vuorovaikutus?
- Millaista liikettä vauva tuottaa?
- Onko liikehdintä sujuvaa, symmetristä ja vaihtelevaa?
- Käyttääkö vauva kehon molempia puolia?
Vauvan sensomotorinen kehitys ei tapahdu erillään kaikesta muusta kehityksestä. Liikkuminen, ääntely, käsien käyttö, aistit, vireystila, vuorovaikutus vaikuttavat jatkuvasti toinen toisiinsa.
- Mihin asioihin vauvaa havainnoidessa kannattaa kiinnittää huomiota pelkkien motoristen taitojen lisäksi?
Kiinnittäisimme huomiota erityisesti siihen, miten vauva on vuorovaikutuksessa häntä hoivaavien henkilöiden kanssa: lisäksi olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten vauva reagoi ympäristöön ja onko hän siitä kiinnostunut ja miten hän sitä havainnoi.
Erittäin mielenkiintoisia asioita ovat myös vauvan näönkäyttö, kuulonvarainen reagointi, ääntely ja tuntoaisti sekä se millainen vauvan vireystila on. Miten hän rauhoittuu ja miten hän aktivoituu. Kehityksellisiä taitoja kannattaa siis tarkastella aina osana laajempaa kokonaisuutta.
- Miksi tyypillisen ja epätyypillisen kehityksen tunnistaminen ei ole aina yksinkertaista?
Tyypillisen ja epätyypillisen kehityksen tunnistaminen ei ole aina yksinkertaista, koska vauvan kehitys on aina hyvin yksilöllistä ja normaalin variaation kirjo on laaja. Vauvojen yksilölliset erot voivat siis olla hyvinkin suuria, vaikka kyseessä ei olisi epätyypillinen kehitys. Esim. yksi lapsi oppii kävelemään 8-kuukautisena ja toinen ottaa ensiaskeleet 18-kuukauden iässä ja molemmat lapset kehittyvät motorisesti täysin tyypillisesti. Lapsen kasvuympäristö ja perimä: varhainen vuorovaikutus, kulttuuriset erot ja ympäristön tarjoamat haasteet ja virikkeet vaikuttavat myös vauvan kehitykseen. Vauva oppii niitä asioita mitä hän saa harjoitella. Tyypillisen kehityksen ja sen vaihtelun ymmärtäminen auttaa tunnistamaan myös epätyypillisen kehityksen. Tämä vaatii usein vuosien kokemusta ja syvällistä tuntemusta sensomotorisesta kehityksestä.
- Miten vauvan liikkuminen liittyy hänen muuhun kehitykseensä, kuten aistien käyttöön ja vuorovaikutukseen?
Vauvan liikkumisen kehitys on tiiviissä yhteydessä aistien käyttöön ja vuorovaikutukseen. Aistit ohjaavat liikkumista ja liikkuminen puolestaan kehittää aisteja. Kun pieni vauva esim. nostaa vatsamakuulla päätään tai kääntyy vatsalle, niin hän saa jatkuvasti tietoa mm. kehon asennosta, joka luo pohjan kehonhahmotukselle. Liikkuessaan vauva saa myös mielettömän määrän uusia tuntokokemuksia sekä näköaisti joutuu uuden eteen, kun vauva oppii kurottamaan, tarttumaan varpaisiinsa ja leluihin, kiipeilemään jne. Liikkumisen myötä mm. kolmiulotteinen hahmottaminen ja syvyysnäkö sekä etäisyyksien arviointi kehittyvät.
Vauvalla on syntymästä lähtien tarve vuorovaikutukseen. Vauva oppii ja kehittyy vuorovaikutuksessa häntä hoivaavien ihmisten kanssa ja heidän avullaan. Siksi vuorovaikutus on erityisen oleellista vauvan kehityksen kannalta. Varhainen vuorovaikutus ja siihen liittyvät tunnekokemukset ohjaavat aivojen toiminnallista kehitystä ja luovat pohjan ihmisen koko myöhemmälle kehitykselle.
- Mitä vauvan liikunnallisten taitojen kehityksen tukeminen arjessa käytännössä tarkoittaa – ja mitä se ei tarkoita?
Vauvan liikunnalliset taidot kehittyvät vaiheittain toistojen ja harjoittelun kautta. Vauvan motoriikan kehitystä voidaan tukea ottamalla hänet mukaan arjen toimintoihin. Vauva kehittyy vuorovaikutuksessa läheistensä kanssa. Taidot kehittyvät parhaiten arjen hoito-, seurustelu- ja leikkitilanteissa. Seurustelu vauvan kanssa onnistuu alkuun parhaiten sylissä. Kannustamme vauvaa hoivaavia henkilöitä juttelemaan vauvan kanssa ja houkuttelemaan häntä katsekontaktiin eli olemaan vauvan kanssa kasvotusten: vauva on esimerkiksi selällään aikuisen käsivarsien tai reisien päällä. Hoitotilanteissa ohjaamme nostamaan ja laskemaan vauvaa kääntäen häntä kyljen kautta, joka edistää vauvan motorista kehitystä, kun vauva saa kokemuksia asennonvaihdoksista. Kannustamme kantamaan vauvaa monipuolisissa asennoissa ja totuttamaan vauvaa syntymästä asti eri asentoihin niin sylissä kuin lattiallakin. Vauva oppii taitoja vaiheittain, eikä esimerkiksi kävelyä kannata alkaa harjoitella ennen kuin vauva alkaa itse pyrkiä pystyasentoon tukea vasten.
Vauvalle kaikista tärkeintä on, että häntä rakastetaan ja hänen tarpeisiin ja viesteihin vastataan tai ainakin yritetään vastata. Vauvalle riittää siis “tavallinen” ja turvallinen kasvuympäristö. Vauva ei tarvitse kehityksen tueksi mielettömiä määriä leluja tai esimerkiksi kävelytuolia, hyppykiikkua tai puuhakeskusta.
Haluatko syventää osaamistasi vauvan sensomotorisesta kehityksestä ja arvioinnista?
Kirjoittajat: Kaisa Saarinen, fysioterapeutti ja Taru Palsa, fysioterapeutti
