Muistisairaus muuttaa ihmisen elämää monella tavalla. Mutta se ei tee ihmisestä seksuaalitonta.
Seksuaalisuus, läheisyyden kaipuu, kosketuksen tarve, ihmissuhteet ja tarve tulla nähdyksi haluttavana ja kokonaisena ihmisenä voivat säilyä merkityksellisinä myös muistisairauden edetessä. Silti seksuaalisuus jää hoivassa, hoidossa ja kuntoutuksessa helposti muiden tarpeiden varjoon. Joskus siitä vaietaan kokonaan – kunnes seksuaalisuus tulee näkyväksi tavalla, joka koetaan hankalaksi.
Kun seksuaalisuus muuttuu ”käytösoireeksi”
Muistisairauteen voi liittyä seksuaalisen käyttäytymisen muutoksia. Ihminen saattaa esimerkiksi puhua aiempaa avoimemmin seksuaalisista asioista, tehdä seksuaalisiksi tulkittuja ehdotuksia, koskettaa itseään muiden läsnä ollessa tai lähestyä toista ihmistä tavalla, joka ylittää tämän rajat.
Tällaiset tilanteet voivat olla työntekijälle hämmentäviä, kiusallisia tai jopa pelottavia. Niihin täytyy myös puuttua silloin, kun toisen ihmisen turvallisuus tai rajat vaarantuvat.
Mutta pelkkä käyttäytymisen pysäyttäminen ei vielä kerro meille, miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
Seksuaaliselta näyttävän käyttäytymisen taustalla ei aina ole seksuaalinen tarve. Esimerkiksi sukuelinten koskettelu voi liittyä epämukavaan oloon tai virtsaamisen tarpeeseen. Käyttäytymisen taustalla voivat olla myös kommunikaation vaikeudet, kognitiiviset muutokset, toiminnanohjauksen haasteet tai tarve läheisyydelle ja huomiolle. Siksi käyttäytymisen merkitystä kannattaa yrittää ymmärtää ennen kuin se nimetään ongelmaksi.
Kenen seksuaalisuudesta saamme päättää?
Muistisairaan ihmisen seksuaalisuuteen liittyy myös vaikeita eettisiä kysymyksiä.
- Milloin ihminen pystyy antamaan suostumuksensa?
- Entä jos kaksi muistisairasta ihmistä hakeutuu toistensa läheisyyteen?
- Mitä tehdään, jos muistisairas ihminen rakastuu hoivakodissa, vaikka hänellä on puoliso kotona?
- Kenen tehtävä on päättää, saavatko kaksi ihmistä olla lähekkäin?
Ja ehkä vielä perustavampi kysymys: muistammeko nähdä muistisairaan ihmisen edelleen aikuisena ihmisenä, jolla on oikeus omaan seksuaalisuuteensa?
Muistisairaus ei itsessään tarkoita sitä, että ihminen menettäisi kaiken kykynsä tehdä seksuaalisuuttaan koskevia päätöksiä. Samalla sairauden eteneminen voi vaikuttaa esimerkiksi kykyyn arvioida tilanteita, tunnistaa toisten rajoja, ilmaista omia tarpeita ja ymmärtää vuorovaikutusta. Siksi yksinkertaisia, kaikkiin tilanteisiin sopivia vastauksia ei ole.
Ammattilaisen ei tarvitse tietää kaikkea – mutta asiaa ei pitäisi joutua väistämään
Seksuaalisuuteen liittyvät tilanteet herättävät myös ammattilaisissa tunteita. Hämmennys, huvittuneisuus, ärsytys, huoli, pelko ja epävarmuus ovat mahdollisia. Ammatillisuus ei tarkoita sitä, ettei mitään saisi tuntea. Olennaisempaa on tunnistaa, miten omat tunteet, arvot ja käsitykset seksuaalisuudesta vaikuttavat siihen, miten tilanteen tulkitsee ja miten ihmistä kohtelee.
Seksuaalisuuden huomioiminen ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki seksuaalinen käyttäytyminen pitäisi hyväksyä. Toisten ihmisten rajat ja turvallisuus kuuluvat aivan yhtä olennaisesti seksuaalioikeuksiin.
Tarvitsemme siis yhtä aikaa kahta näkökulmaa: oikeutta seksuaalisuuteen ja oikeutta rajoihin.
Webinaarissa Muistisairauden vaikutukset seksuaalisuuteen – mitä ammattilaisen on hyvä tietää? pysähdymme näiden kysymysten äärelle käytännönläheisesti. Tarkastelemme muistisairauden vaikutuksia seksuaalisuuteen, seksuaalisiksi tulkittuja käytösoireita ja niiden mahdollisia taustatekijöitä sekä sitä, miten haastaviinkin tilanteisiin voidaan vastata turvallisesti, ammatillisesti ja ihmisen oikeuksia kunnioittaen.
Tavoitteena ei ole tehdä jokaisesta ammattilaisesta seksuaalisuuden erityisasiantuntijaa. Tavoitteena on, ettei seksuaalisuus olisi asia, jonka äärellä täytyy kääntää katse pois
Kirjoittaja:
Henna Suikki, Toimintaterapeutti YAMK, Erityistason seksuaaliterapeutti NACS, Voimavarakeskeinen työnohjaaja
