Hae
Kategoriat
marraskuu 29, 2019

Mitä fysioterapialle kuuluu? Kouluttajan ja kliinikon näkökulma

Täydennyskoulutus on tärkeä osa fysioterapeuttien ammattitaidon kehittämistä. Tutkimusnäytön lisääntyessä meidän pitää pystyä päivittämään tietotaitoamme ja muokkaamaan fysioterapian sisältöä, jotta asiakkaamme saavat tarkoituksenmukaista, nykyaikaista ja tehokasta hoitoa.

Koulutustarjonta on viime vuosina laajentunut ja monipuolistunut valtavasti ja hyvä niin. Haasteena ainakin TULE-fysioterapian puolella on koulutusten pirstaloituminen pieniksi palasiksi. Miten koota itselleen sopiva ja riittävän laaja-alainen kokonaisuus täydennyskoulutuksista, joita ilman ei pärjää, jos pohjana on vain fysioterapeutin peruskoulutus. OMT -koulutus on aikaisemmin ollut lähes ainoa tie syventyä tuki-ja liikuntaelinvaivojen tutkimiseen ja hoitoon ja on edelleen laajuudessaan ylivoimainen. Mutta rinnalle on tullut paljon lyhyitä koulutuksia ja koulutuskokonaisuuksia, joiden avulla pääsee hyvin pitkälle oman osaamisen kehittämisessä. Oman asiakaskunnan tarpeet ja ominaispiirteet määrittelevät jossain määrin koulutusvalintojamme, kuten luonnollisesti myös omat mieltymyksemme ja kiinnostuksen kohteemme. Muistetaan kuitenkin avarakatseisuus ja valmius uuden tiedon omaksumiseen ja vanhojen uskomusten kumoamiseen tarvittaessa.

Täydennyskoulutuksissa saa usein uusia näkökulmia ja oivalluksia, joiden avulla omaa tekemistä voi kehittää monipuolisemmaksi ja laadukkaammaksi. Viikonloppukoulutusten jälkeen haasteena on olla jäämättä menetelmien vangiksi, sillä loppujen lopuksi fysioterapiassa hyvään lopputulokseen päästään monia eri menetelmiä käyttämällä. Trendejä tulee ja menee, mutta tärkeintä olisi mielestäni pystyä erottelemaan asiakkaan kipumekanismi ja määritellä hoito sen mukaan. Akuutti mekaaninen kipu tarvitsee hyvin erilaista hoitoa kuin kroonisesta sentraalisesta kivusta kärsivä asiakas. Tärkeä on myös huomioida, että pitkään kestänyt kipu ei ole aina kroonista sentralisoitunutta kipua, jota pahentaa psykososiaaliset kuormitustekijät, vaan on myös olemassa pitkittynyttä nosiseptiivista kipua, joka voi olla pelkästään mekaanista luonteeltaan ilman mitään sen suurempia huolia ja murheita taustalla. Tämä tuntuu tänä päivänä vähän jo unohtuvan, kun juuri nyt trendikästä on korostaa psykososiaalisten tekijöiden roolia pitkittyneen kivun taustalla. Erilaisia kyselylomakkeita käyttämällä sekä perusteellisella kliinisellä alkututkimuksella meidän pitäisi pystyä määrittelemään kipumekanismi ja myös asiakkaalle sopiva hoitomenetelmä.

Olen itse muutaman vuoden ajan toiminut kouluttajana fysioterapeuttien suoravastaanotto -koulutuksessa. Suoravastaanotto on viime vuosina tullut laajaan käyttöön julkisella sektorilla ja nyt myös isot lääkärikeskukset ovat alkaneet korostaa sitä työfysioterapian osalta, vaikka yksityissektorillahan on aina muuten tehty suoravastaanottoa. Suoravastaanotto -koulutus antaa valmiudet tule-potilaan arviointiin ja on hyvä peruskoulutus tule-vaivojen tutkimiseen ja terapiaan, vaikka varsinaista suoravastaanotto-pätevyyttä ei tarvitsisikaan.

Kun pystymme tarjoamaan asiakkaillemme mahdollisimman varhaisen kartoituksen ja löydösten perusteella suunnitellun tarkoituksenmukaisen yksilöllisen fysioterapian, vähennetään kivun kroonistumisen riskejä ja saadaan kustannussäästöjä. Fysioterapeutin ammattitaitoa voitaisiin hyödyntää nykyistäkin enemmän tule-vaivojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Siitä päästäänkin aasinsillalla yhteen tämän päivän suurimpaan haasteeseen, meidän ammattitaitomme ja osaamisemme esiin tuomiseen ja markkinointiin. Siitä on keskusteltu jo pitkään, kuinka personal trainerit ym vievät meiltä asiakkaat ja kuinka röyhkeästi ja kyseenalaisin väittämin erilaisia huuhaa-hoitoja markkinoidaan.

Fysioterapeutit taitavat olla luonnostaan melko huonoja myyjiä ja me haluamme myös pitää ammattitaitomme ja alamme uskottavana ja perustaa tekemisemme tieteellisen näytön pohjalle. Nämä seikat luovat haasteita markkinoinnissa ja mainonnassa, kun niin monia asioita ei voida luvata tai väittää, koska tieteellinen näyttö puuttuu ja koska ihmiset ovat yksilöitä ja mutkia ei saa oikoa jne. Ja sitten pitäisi vielä tuoda itseään ja osaamistaan esiin somessa ja joka paikassa ja sehän vasta vastenmielistä onkin. Mutta se on todellisuus. Ne, jotka näkyvät ja kuuluvat, ovat olemassa. Se pitäisi vain hyväksyä ja hypätä kelkkaan. Kyllä siitä hengissä selviää. Meidän pitäisi vain ammattilaisten kesken pyrkiä enemmän tukemaan toisiamme, eikä aina somessa ampua alas heitä, jotka ovat jotain uskaltaneet sanoa tai tehdä. On hyvä muistaa, että lehtien artikkeleissa toimittaja usein oikoo mutkia suoriksi ja yksinkertaistaa haastattelemansa fysioterapeutin sanomaa. Kun käsitellään yhtä pientä osa-aluetta fysioterapiasta, täytyy hyväksyä, että väittämät voivat olla vähän yksioikoisia ja että lopulliseen juttuun päätyy vain osa siitä, mitä me ammattilaisina yritetään tuoda esiin. Fysioterapia on niin laaja kenttä, että sekaan pitää mahtua monia eri näkökulmia ilman, että kukaan olisi yksin oikeassa tai väärässä. Pääasia on, että fysioterapia näkyy ja kuuluu ja että meidän rooli on selkeä; personal trainerit ja muut hyvinvointivalmentajat toimivat terveiden ihmisten parissa ja viimeistään, kun kipu astuu mukaan kuvioon, oikea osoite on fysioterapeutin vastaanotto. Hieman yksinkertaistettuna, mutta niinhän ne kaikki tekee.

Nina Saarikivi, fysioterapeutti, OMT, INTO Terveys

 


Kategoriat