Koreografia koronaan

KOREOGRAFIA KORONAAN

Viime viikkoina moni meistä on joutunut päivittämään arkensa askeleet ja ajoittain on varmasti tuntunut enemmän ja vähemmän sille, että koreografia koronaan on hukassa. Olemme kaikki joutuneet olosuhteiden pakosta jonkin uuden ja osin vielä määrittämättömän äärelle. Tilanne uudistaa käytänteemme väistämättä. Kaikki se, mikä aiemmin arjessa rutiinien muodossa säästi energiaa, onkin nyt muuttunut joksikin uudeksi. Samalla vallitseva tilanne haastaa meidät jatkuvaan oppimiseen.

Ystäväni jakoi tässä yhtenä päivänä somepäivityksessään kuvia eräästä mietelauseita sisältäneestä kirjasta. Yksi sanonta oli korealainen ja kuului hyvin vapaasti käännettynä jotakuinkin näin: Jos murehdit liikaa, on kuin kiipeäisit veneellä vuorelle, sen sijaan että seilaisit sillä merelle. On ollut suuri ilo huomata, miten kuntoutuksen toimijat ovat murehtimisen sijaan päättäneet ratkaisukeskeisesti selviytyä näissä olosuhteissa. Hyvin lyhyellä aikataululla on kääritty hihat ja mietitty eri tahoilla, miten voin edesauttaa oman toiminnan jatkumista mutta yhtä lailla, millä tavoin voisin tukea kollegaa. On syntynyt kullanarvoista somekeskustelua, etätukea toisille oman osaamisen puitteissa, webinaarisarjaa ja etäluentoja, sekä kollegiaalisia etäkahveja jotka toivottavasti jatkuvat ja kannattelevat meitä tässä kuluvassa keväässä.

Uudistumiskykyinen työyhteisö

Koronan aiheuttama muutos haastaa meidät paitsi yksilötasolla arjessa ja työssä, niin myös työyhteisöinä toimimaan toisin kuin ennen. Paljon puhuttu resilienssi, eli joustavuus ja uudistumiskyky on nyt enemmän kuin tarpeen. On tärkeää pysyä myös työyhteisönä toimintakykyisenä, vaikka yllättävä häiriö vaikuttaakin toimintaan. Toimintaa on kuitenkin mahdollista ja tärkeää viedä tietoisesti haluttuun suuntaan, jolloin häiriötilanne ei ole enää pelkkää selviytymistä, vaan muuttuu kimmoisuudeksi toimia muuttuneessa tilanteessa. Samalla on hyvä palata aina uudelleen ja uudelleen miettimään sitä, mitä häiriötilanteessa on opittu. Näin on mahdollista tukea työyhteisön uudistumiskykyä, vaikka tilanne onkin haastava ja edelleen muuttuva.

Sosiaalinen pääoma työyhteisössä tukee työhyvinvointia ja työssä jaksamista, myös muutostilanteissa. On hyvä tiedostaa, että hajautetun (etätyöskentelevän) työyhteisön vuorovaikutus on usein asiakeskeistä. Yhteenkuuluvuuden tunne on kuitenkin meille keskeinen tarve, eli kokemus siitä, että toisetkin ovat läsnä. On hyvä miettiä keinoja tukea tuota yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista pääomaa: missä meillä jaetaan arkea ja hiljaista tietoa, myönteisiä onnistumisen kokemuksia, kysytään ja kohdataan, kun työyhteisömme hajautui. Onko se työpaikan verkkoon perustettava höpinäkanava vai etäaamukahvit, tai kenties jotakin ihan muuta. Ihmisen tasolla kohtaamista on tärkeää vaalia myös etätyöhön painottuneessa tilanteessa.

Suhtautuminen muutokseen

Viime viikot on menty niin hektisesti työtä muuttaen, että paljon ei varmaankaan ole ollut aikaa pysähtyä pohtimaan tätä muutosta. Tilanne kuitenkin haastaa meidät myös sen kysymyksen äärelle, että miten itse kukin yksilötasolla muutoksiin suhtautuu. Mikä on oma luontainen tapani toimia muutoksissa ja epävarmuutta tuntiessani? Menenkö ehkä hetkeksi jumiin vai lähdenkö rohkeasti kokeilemaan mitä tästä tulee, vaikka en mestari alueella olisikaan. Kun tunnistaa oman luontaisen toimintatapansa muutoksissa, voi miettiä, millä tavalla voisi tehdä tästä muutoksesta itselleen hieman helpomman. Miten minä itse tukisin itseäni tässä muutoksessa. Mitä sellaista voisin tehdä, joka veisi itseni myös mukavuusalueelle. Onko se oikeanlainen lempikahvi kahvitauolla (muistetaanhan pitää taukoja!), vai onko se kenties kävelyhetki keskellä päivää. Vai onko se sitä, että kiinnitän erityistä huomiota niihin hetkiin, kun koen onnistumista asiakkaani kanssa myös etäkuntoutuksessa. Millä tavalla voisin näitä hyviä hetkiä tehdä näkyväksi itselleni. Onko se jakaminen kollegan kanssa vai kalenterin kulmaan tuleva merkintä: tässä minä olin hyvä tänään, tässä onnistuin, tässä onnistuimme yhdessä.

Entä mikä toisi hallinnan tunnetta muutoksen ja kuormituksen keskelle? Onko se vihdoin kohdalleen sujahtavat viikkoaikataulut vai riittävällä tavalla haltuun otettu tekniikka. Mitkä ovat asioita, joihin voin itse vaikuttaa. Mihin voin vaikuttaa juuri nyt. Jos aika menee puuhasteluun tai vääntämiseen sen parissa, mihin itseasiassa ei juurikaan voi vaikuttaa, mutta mikä ehkä vaikuttaa itseen paljonkin, on se satavarma stressitilaus itselle. Keskity siis siihen, mihin voit vaikuttaa edes vähän. Silloin operoit sen parissa, mikä vie sinua eteenpäin ja antaa hallinnan tunnetta työhösi. Itsensä johtaminen tässä uudessa tilanteessa tarvitsee ehkä myös päivitystä. On hyvä kohtuullistaa tietotulvaa, aikatauluissa täytyy huomioida valmistautuminen, ennakko- ja jälkityöt, etäyhteyksissä varmuuskanavat jne. Kaiken keskellä on hyvä muistaa olla sallivan lempeä itselleen. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti ja täydellisesti.

Aivan kaikki ei sittenkään muutu

Työn vaatimus- ja kuormitustekijöiden ja voimavaratekijöiden olisi hyvä olla tasapainossa. Nyt moni meistä kokee hetkellisesti kuormitustekijöitä normaalia enemmän. Vaikka moni asia on muuttunut, aivan kaikki ei sittenkään muutu. Tätä voi tutkia vaikkapa nimeämällä niitä asioita, jotka muutoksesta huolimatta ovat pysyviä. Voit esimerkiksi listata kolme asiaa, jotka ovat omassa työssäsi (tai arjessasi) samoja kuin ennenkin. Vaikka niiden tekemisen tapa olisikin muuttunut, itse asia ei ehkä ole. Kirjanpito ja veroilmoitukset kulkevat, vaikka etäpalveluita tuotetaankin. Työkaverit pysyivät, vaikka työn tekemisen tapa muuttuikin. Omat yhteistyötahot ehkä pysyivät samoina, ehkä tuli jotakin uuttakin. Oma ammattitaitokaan ei kadonnut mihinkään, sen ilmenemismuoto vaan saattoi muuttua. Omat vahvuusalueet ovat edelleen olemassa, vaikka epävarmuus- tai epämukavuusalueilla liikutaankin. Ja niin edelleen. Mitkä kolme asiaa sinun työssäsi, tai sinussa itsessäsi ammattilaisena pysyivät, vaikka ”vallitsevat olosuhteet” muuttuivat?

Lopuksi

”Vallitsevat olosuhteet” sanapari on käynyt viime viikkoina tutuksi. On hyvä huomata, mistä asioista nautit näissä vallitsevissa olosuhteissa, tai niistä huolimatta? Mitä sellaista omia voimavaroja lisäävää voit nyt tehdä, mille ei kenties ollut aikaa aiemmin. Mitä voit nyt tehdä toisin, tai vaikka hieman enemmän kuin ennen? Itse nautin Pirkanmaan viiden kuukauden mittaisen syyspäivän jälkeen vihdoin lisääntyneestä valon määrästä. Nautin myös siitä, että etätyön painottuminen vapauttaa päiviini lisää aikaa työmatkaan käytetyn ajan verran. Sen vietän keväisissä pihatöissä mm. omenapuita leikkaamalla. Etätyöpöydälläni maljakkoon asetettujen omenapuun oksien silmut hiljalleen avautuvat kukkaansa, aivan eri ympäristössä mihin ne olivat tottuneet. Silti tuoden iloa katsojalleen, silti muistuttaen kasvun potentiaalista ja siitä, että muuttuneessakin ympäristössä voi puhjeta kukkaan.